Laskiaisviikonlopun vietimme Saimaalla saaressa hiihtäen ja auringosta nautiskellen.
Vaikka tuuli puhalsi navakahkosti, ei ollut hätää, ulkoiluhan on vain välineurheilua. Tuulenpitävät vaatteet, lämpimät talvikengät ja Ruotsin armeijan ylijäämäsukset tekivät liikunnasta ihan nautinnollisen.
Etukäteen oli lievä huoli, miten sähköjärjestelmä (eli aurinkopaneelit akustoilla) oli selvinnyt pimeästä syksystä ja kylmästä alkutalvesta, mutta eipä huolta tässäkään, iloisesti latailivat saunan katolle sijoitetut paneelit. Akut olivat tällaisen viikonlopun jälkeen kuin me itsekin, hyvin latautuneita.
Laskiaislauantain pääruokalaji oli perinteinen hernekeitto, paljon meiramia päällä, juomana ykkösolut, leipänä tietysti karjalanpiirakka. Tykö otettiin punssia (tässä piilee otsikon pakkoruotsi-osuus: Alkosta emme saaneet enää muuta kuin aitoruotsalaista, suomalainen vaihtoehto on poistunut valikoimista. Ei siis valinnanvaraa hyvän ja huonomman vaihtoehdon välillä, jouduimme pakosta valitsemaan hyvän.). Pisteenä i:n päälle jälkiruokana oli käsintehtyä kaakaota valtavalla kermavaahtopilvellä. Niinkuin kuvasta näkyy, kaakao oli valmiiksi kaadettu kuppeihin, jolloin kermavaahto ehti sopivasti liueta joukkoon. Ai, että oli herkullinen ateria. Niin laskiaista, niin laskiaista.
Maisema oli hiljainen, olimme ainoat ihmiset lähimailla, mutta toki joidenkin naapureiden jälkiä näimme. Majavat (niiden yhteydessä puhumme nimenomaan naapureista, ystävinä ei oikein osaa pitää sellaisia, jotka käyvät mieluusti kaatamassa rantahaavikkomme, jos niitä ei hyvin suojaa. Hyvin me kuitenkin toimeen tulemme, tietysti. ) olivat käyneet aterioimassa pesänsä ulkopuolella. Mitenkähän tällaisen pakkastalven aikana pitävät avantonsa auki?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti