Kevättä rinnassa (jatkoa)

Viikonloppuna kevään etenemistä seuraamassa Marjamäessä





Piilokuva: Missä kevään ensi nokkosperhonen?




Luonnon omaa taidetta: Kevätkö voittaa vai
pitääkö talvi vielä pintansa?



Tikka ja palokärki ahkeroivat koko talven

 ja Kokemäen Puurijärven lintutornilla:

Oi aamua! Lindblad kulkee.
Miten kaislikko tuoksuukaan!
Hän astuu kiven ääreen
ja uppoo puolisääreen
ja jatkaa vaellustaan,
ja saapas litkuu ja lotkuu
ja Lindbladin lanne notkuu -
oi aamua sunnuntain!

 

Vain innokkaimmat (eli me) pääsivät
tällä kertaa tornille saakka

Järvellä vielä aika rauhallista






Vain kiikari puuttuu, niin olisi täydellistä

Puurijärvelle mentiin jo ennen kahdeksaa. Polku tornille, joka tähän aikaan vuodesta on yleensä aivan kuiva, olikin Kokemäenjoen tulvien ansiosta osa järveä. Juuri ja juuri päästiin kahlaamalla niin, ettei saappaan varresta vesi mennyt sisään. Perillä saatiinkin sitten olla ihan rauhassa, muut lintuharrastajat Camel bootseissaan(?) eivät meitä epäsosiaalisia häirinneet. Aamukahvi maistui todella hyvältä ja vaatteet pitivät tornissa tuulen kaukana.  Mutta päivä kun nousi korkeammalle, niin nousi vesikin eikä takaisin päässytkään tuloreittiä, vaan täytyi rakentaa omat pitkospuut leveän ojan yli. Siitä sitten lepänranka tukisauvaksi ja pikajuoksua yli. Kuivina säästyttiin, ihme kyllä!

Lintulajit olivat vielä kovin vähissä (sitäpaitsi kaukoputki oli Saimaalla): joutsenia, telkkiä, naurulokkeja, kalalokkeja, tavallisia tiaisia, rastaita, peippoja, ensimmäinen västäräkkikin , kuovi, töyhtöhyyppä, kurkiauroja näimme muutaman (ei mitään isoja lintumääriä, parikymmentä per aura), kolmenkymmenen kanadanhanhen aura, epävarma havainto: yksi lintu kierteli taivaanvuohen tyyppisesti (ilman kiikaria nähtynä!) yllämme