Uuden alku...

Kevät on kaikkea uutta...Tulevat isovanhemmat odottavat jännittyneinä ja innoissaan uuden pienen syntymää; ensimmäistään....

Siihen mennessä kannattaa laittaa siemenet maahan ja sipulit multaan. Miten se vanha kansa antoi ohjeet?. Uuden kuun (nouseva) aikana laitetaan siemenet ja vanhan kuun (laskeva) aikana sipulikasvit - loogista.

Loman alkajaiseksi pitää asia laittaa alulle ja uhmaten kaikkia sääntöjä sekä auringonkukan siemenet että Agapanthuksen eli sinisarjan juuret pääsivät oikeaan elinympäristöönsä. Myöhemmin nähdään, miten istuttajan käy - hahaa.



Näillä onnistuu...



Kasvakaa ny...

Arjen sankarien viikonloppu?

Kuten olette huomanneet, perjantai-iltamme näyttää keskittyvän herkutteluun ja lauantai ja sunnuntai on sitten palauttelua. Jossakin määrin oli näin viimekin viikonloppuna.
Perjantai-illan ateria oli yksinkertainen, mutta jälleen onnistunut pastasalaatti seuraavanlaisella reseptillä (kahdelle hengelle):
Salaattikastike: Kuppiin veitsen kärjellä murskattu valkosipulinkynsi, ripaus suolaa,1,5 rkl viinietikkaa ja 1 tl hunajaa. Anna seistä varttitunti. Ota valkosipuli pois ja sekoita joukkoon 3 rkl oliiviöljyä.

Pasta:

125g pennepastaa keitetään puolipehmeäksi (napakaksi, voisi joku sanoa) miedosti suolatussa vedessä, sen jälkeen huuhdotaan nopeasti kylmällä vedellä lävikössä. Laita pasta kulhoon ja valuta kastike päälle. Leikkele saksilla 6 kpl aurinkokuivattuja tomaatteja suikaleiksi, lisää muutama kivetön musta oliivi ja1 rkl kuivattua timjamia. Päälle rakeista suolaa ja mustaa pippuria morttelista. Tarjoilua ennen laitetaan sitten päälle juustoa maun mukaan (mozzarellapaloja, parmesaanilastuja tms.), tuorevihreätä (timjamia, rucolaa, basilikaa) ja ilmakuivatun kinkun suikaleita.

Lauantaina lähdimme nopean päätöksen perästä (seitsemältä päätös - kahdeksan junalla jo matkalla) Helsinkiin tarkoituksena käydä tervehtimässä jälkikasvua ja tsekkaamassa Minna Canthin päivän kunniaksi Ateneumin uusi hieno Arjen sankarit-näyttely.

Näyttely olikin ennakkomaineensa mukainen (ja näköistaidetta, joten olisi varmaan kelvannut perussuomalaisillekin), hienoja suomalaisia maalauksia suhteutettuna aikansa muuhun taiteeseen. Vielä poikkitaiteellinen yhteys valokuvaukseen ja kirjallisuuteen. Todella täysipainoinen! Hieno on muuten myös näyttelyn nettimateriaali, käy vaikka katsomassa:

http://ateneum.valtiontaidemuseo.info/arjensankarit/index.html

Päivä oli täysipainoinen, vaikka kotiin palasimme vielä illalla hyvissä ajoin.

Sunnuntaina sitten ensin kahdeksan kilometrin aamupäiväkävely paikalliseen Ikeaan, kahvit (niin halpaa kahvia ei muuten löydä mistään, eikä laatukaan ollut ollenkaan huono! Kaksi kuppia kahvia, kaksi pullaa ja kaksi lasia juomaa 2,80! Ei silti kannata pelkästään halvan kahvin perässä mennä, voi lopulta tulla kalliiksi.), joitakin ostoksia siellä ja bussilla takaisin kotiin.

Juuripersiljaa juuri...

Karitsaa ja juuripersilja-bataattivuokaa. Aika hyvää!

Sunnuntaiateria: juuripersilja-bataattimuhennos ja yrttimarinoitua paistettua lammasta. Juuripersilja oli meille uusi tuttavuus, tuoksu ja maku jostakin palsternakan ja sellerin välimailta ja uunissa laatikon tapaan tehtynä muhennoksesta tuli herkullinen. Lampaanfile oli vain neljänneskilon painoinen, mutta siitä riitti meille kahdelle oikein hyvin. Ennen kävelyämme laitoimme sen marinoitumaan öljypohjaiseen liemeen, johon laitoimme murskatun valkosipulin kynnen, tippa kasvisfondieta, tilkka punaviiniä, kuivattuja yrttejä (basilikaa, rakuunaa ja mitä kaikkea löysimmekään kaapista), mustaa pippuria. Lihan leikkasimme viipaleiksi ja paistoimme pannussa nopeasti pihvin tapaan. Lautaselle vihreäksi laitoimme kokonaisia sokerihernepalkoja ja lehtipersiljaa.

Rucolafrittataa ja hiilijalanjäljen pienennystä

Tänä viikonloppuna pelin henki oli käsintehty ateria perjantaina ja lauantai-sunnuntaina sitten tuhti lenkkeily "Mens sana in corpore sano"-hengessä. Perjantain illallisella menyyssä oli pääruokana rucolafrittata, tykö itse leivotut sämpylät ja valkkari ja jälkiruokana tiramisu. Frittatan suomenkielinen käännös on välillä kasvismunakas, välillä maalaismunakas, mutta on sitten kasvis- tai liha- tai mikä vaan, niin munakas se aina on. Meidän frittatamme oli sitä kasvis-lajia. Seuraava ohje on kahdelle:

50 g lehtipinaattia

½ keltasipuli

2 kananmunaa+ 1 rkl vettä

hyppysellinen suolaa, vähän mustapippuria

2+1 rkl voita (puhdasoppiset kai käyttävät oliiviöljyä)

paketti pakastettuja herneitä

rucolaa, tuoreminttua, parmesaanin lastuja

Huuhtele pinaatinlehdet, valuta ja hakkaa.

Viipaloi sipuli renkaiksi. Sekoita kananmunat ja vesi kulhossa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Kuumenna tilava pinnoitettu paistinpannu, lisää siihen voi. Kuullota sipuli ja lisää sitten herneet ja pinaatti. Anna paistua kovalla lämmöllä muutama minuutti ja kaada päälle munaseos. Vähennä keskilämmölle. Nostele taikinaa haarukalla kuten munakasta tehdessä.Laita kansi tai iso lautanen paistinpannun päälle ja kumoa munakas sille. Laita 1 rkl voita paistinpannulle ja liu'uta munakas sille paistumaan toiselta puolelta. Lopuksi frittatan päälle rucola, minttu ja parmesaaninlastut. Syö heti hyvällä halulla.

Sämpylät (4 suurta sämpylää):

Tee kuppiin (vaikka teekuppiin) siemenseos: 1/4 dl auringonkukansiemeniä, 1/4 dl seesaminsiemeniä, 1 rkl unikonsiemeniä, hyppysellinen juustokuminaa,1 tl fenkoolinsiemeniä.

Taikina: Murenna 1/2 hiivapalaa taikinakulhoon, lisää ½ rkl suolaa, ihan hiukan vettä ja sekoita, kunnes hiiva on liuennut. Lisää 3 dl haaleaa vettä, 1 rkl öljyä, puolet siemensekoituksesta ja 3 dl vehnäjauhoja ja 3 dl sämpyläjauhoja. Vaivaa kimmoisaksi taikinaksi, peitä ja anna nousta tunnin verran. Sen jälkeen vaivaa kunnolla jauhotetulla leivinpöydällä, jaa neljään osaan ja leivo pitkulaisiksi leipäsiksi. Laita leivinpaperi uunipellille, sämpylät siihen ja kohota vielä vajaa puoli tuntia. Voitele munanvalkuaisella ja ripottele päälle loput siemenet. Paista 250 asteessa 10 minuutti, alenna 150 asteeseen ja anna olla vielä 5 minuuttia.

Herneet antavat munakkaalle lievän makeuden, joten tämän maukkaan pääruoan kruunaa vielä puolikuiva tai -makea saksalaistyyppinen valkkari tai ihan vaan pelkkä kylmä kraanavesi.

Jälkiruoka tiramisun teko on yksinkertaista, mutta se täytyy aloittaa ajoissa (allaoleva riittää hyvin kahdelle, ehkä kolmellekin): Keitä todella vahvaa kahvia (niin vahvaa, ettet itsekään juo sitä ilman maitoa!) ja varaa sitä 1 dl tiramisuun. Kostuta 6 savoiardikeksiä ("Ladyfingers") alapuoleltaan kahviin ja lado ne kahvipuoli alaspäin tilavaan vuokaan tai suoraan tarjoiluastiaan. HUOM! Astian pitää olla täysin tasapohjainen, jotta keksit kostuvat tasaisesti. Erottele yhden kananmunan keltuainen ja valkuainen. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja laita sivuun odottamaan. Vatkaa keltuainen ja 3 rkl sokeria vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita tähän 1 rkl amarettoa ja 100 g mascarpone-juustoa. Lisää taikinakaapimen avulla valkuaisvaahto ja sekoita. Peitä seoksella kahviin kastetut keskit ja laita jääkaappiin pariksi tunniksi jäähtymään. Just ennen tarjoilua siivilöi päälle kaakaojauhetta. Älyttömän makeata ja hyvää!

Näiden herkkujen jälkeen sitten olikin ulkoilu paikallaan, mutta vasta seuraavana päivänä.

Pienentääksemme hiilijalanjälkeämme päätimme lähteä mummonmökillemme tällä kertaa ilman omaa autoa, eväät (aamulla teimme siskonmakkarakeittoa ja sen pistimme ruokatermokseen) ja vaihtovaatteet vain rinkkaan ja juna-asemalle. Tunnin junamatkan jälkeen reipas 7 kilometrin kävely (=1½ tuntia) täyspakkaus(?) selässä hienossa kevätaurinkoisessa ilmassa ja perillä oltiin.

Lunta on vielä reilusti, mutta sulamaan päin. Kevättä kohtihan ollaan menossa... 

Sunnuntai-aamuna sitten hyvän aamupalan jälkeen sama lenkkeily toisinpäin, eli ensin patikkaretki asemalle ja junalla kaupunkiin. Rinkka oli kyllä huomattavasti kevyempi, mutta siltikin kotiin tullessa tunsimme kulkeneemme, joten ei muuta kuin energiavarastoja taas täyttämään....

Laskiaista ja pakkoruotsia

Laskiaisviikonlopun vietimme Saimaalla saaressa hiihtäen ja auringosta nautiskellen.

Vaikka tuuli puhalsi navakahkosti, ei ollut hätää, ulkoiluhan on vain välineurheilua. Tuulenpitävät vaatteet, lämpimät talvikengät ja Ruotsin armeijan ylijäämäsukset tekivät liikunnasta ihan nautinnollisen.


Etukäteen oli lievä huoli, miten sähköjärjestelmä (eli aurinkopaneelit akustoilla) oli selvinnyt pimeästä syksystä ja kylmästä alkutalvesta, mutta eipä huolta tässäkään, iloisesti latailivat saunan katolle sijoitetut paneelit. Akut olivat tällaisen viikonlopun jälkeen kuin me itsekin, hyvin latautuneita.


Laskiaislauantain pääruokalaji oli perinteinen hernekeitto, paljon meiramia päällä, juomana ykkösolut, leipänä tietysti karjalanpiirakka. Tykö otettiin punssia (tässä piilee otsikon pakkoruotsi-osuus: Alkosta emme saaneet enää muuta kuin aitoruotsalaista, suomalainen vaihtoehto on poistunut valikoimista. Ei siis valinnanvaraa hyvän ja huonomman vaihtoehdon välillä, jouduimme pakosta valitsemaan hyvän.). Pisteenä i:n päälle jälkiruokana oli käsintehtyä kaakaota valtavalla kermavaahtopilvellä. Niinkuin kuvasta näkyy, kaakao oli valmiiksi kaadettu kuppeihin, jolloin kermavaahto ehti sopivasti liueta joukkoon. Ai, että oli herkullinen ateria. Niin laskiaista, niin laskiaista. 


Maisema oli hiljainen, olimme ainoat ihmiset lähimailla, mutta toki joidenkin naapureiden jälkiä näimme. Majavat (niiden yhteydessä puhumme nimenomaan naapureista, ystävinä ei oikein osaa pitää sellaisia, jotka käyvät mieluusti kaatamassa rantahaavikkomme, jos niitä ei hyvin suojaa. Hyvin me kuitenkin toimeen tulemme, tietysti. ) olivat käyneet aterioimassa pesänsä ulkopuolella. Mitenkähän tällaisen pakkastalven aikana pitävät avantonsa auki?